Ilokseni olen saanut kuulla, että joku on jopa lukenut tätä blogia. Siispä kirjoitan hieman lisää. Muistini on sen verran kehno, että en oikeastaan muista mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mitä on tapahtunut, joten raapustelen jotain katkelmia. Alkuhan on varmaan aina vaikeaa ja niin oli minullakin. Tosin uskon, että vaikeampaakin olisi voinut olla, tunsin paikallista kulttuuria hieman etukäteen. Luonnollisesti on eri asia tietää kuin kokea.
Ikävintä ensimmäisinä päivinä oli yksinäisyys. Eikä siinä vielä kaikki! Piti kyyhöttää ensimmäinen viikonloppu lähes yksin ilman nettiä!! Aijai.. Täälläpäin kun sapatti tulee, lähes kaikki paikat on kiinni ja bussit ei kulje. Haifa (jossa siis olen) taitaa olla ainoa kaupunki jossa bussit kulkevat joten kuten myös sapattina. Joten olin täällä loukussani ilman tekemistä ja tietoa missä on mitäkin. Vähän kurjalta tuntui, muistuttelin vain itselleni, että kyllähän se tästä vielä iloksi muuttuu. Ja niinhän tässä on alkanut tapahtua.
Uudessa maassa kaikki on uutta. Kaupassa käynti vaatii oman opettelunsa. Ostosten tekoa vaikeuttaa se, että en vielä osaa lukea hepreaa joten purkin sisällön saa selville vain arvaamalla tai kysymällä. Mutta pikkuhiljaa alkavat pitaleivät ja hummukset löytyä kaupan hyllyltä ja voin kertoa että hyvää on! Samoin tuoreet vihannekset ovat täällä myös herkullisia.
Kävin pyörimässä Hadar:ssa torilla. Sieltä löytyy ihan kaikkea: räätäliä, vihanneksia, lihaa, hedelmiä, vaatteita, kippoja ja kulhoja you name it. Hinnat ovat hyvin edulliset, tosin laatu kulkee hinnan kanssa käsi kädessä, mutta vaihto-opiskelijalle tarjonta on juuri sopivaa. Ostinpa lakanasetin 12eurolla, joka on "täyttä puuvillaa". Nojaa taitaapa olla synteettistä sitten kuitenkin, mutta enköhän pärjää. Nahkainen pieni rahapussukka irtosi 4 ILS:llä (alle euron). Ostin vielä hedelmiä, mausteita, siemeniä ja ruokatarvikkeita. Olisipa pitäny ottaa kuva notkuvista vihanneskojuista, mutta otin vain seuraavan kuvan. Torialue on todella laaja. 3 pitkää samansuuntaista katua kojuineen ja putiikkeineen. Kuvasta näkee vain ripauksen...
Myös uusia kavereita on alkanut löytyä. Kuten yksi uusista kavereistani asian ilmaisi. Sosiaalinen verkosto noudattaa lumivyöry-efektiä. Tiistaina täällä järjestetään tapaaminen vaihto-oppilaiden kesken, joten siellä varmasti löytyy vielä lisää uusia tuttavuuksia. Yleisesti ottaen Israelilaiset ovat hyvin avoimia ja välittömiä. Ihmisiin tutustuminen on täällä helpompaa kuin suomessa, tosin näin se taitaa olla lähes joka puolella maailmaa.
Haifa on rantakaupunki ja vaikka talvi tekee tuloaan on ensi viikoksi lupailtu rapsakkaa 34 tselssiusta plusmiinus pari astetta. Alin lämpötila pyörii siinä mukavasti parin kympin tienoilla.
Rantakaupunki tarkoittaa luonnollisesti sitä, että biitsi löytyy. Valitettavasti meni useampi päivä ennenkuin pääsin nauttimaan hiekkarannasta, mutta parempi viikon päästä kuin ei milloinkaan. Huom. Ilmeestäni huolimatta kädessäni oleva falafel-pita oli todella maukas!
Näkemisen arvoinen paikka Haifassa on ehdottomasti Bahai Garden. Mielettömän upea puutarha merinäköalalla ei jätä kylmäksi. Paikan rakentaminen on maksanut vaatimattomat 250 miljuunaa USD. Ja kaikki raha tulee lahjoituksina. Paikalla työskentelee muistaakseni 100 puutarhuria ja sen kyllä huomaa. Paikan päällä saa myös ilmaisen opastetun (heprean kielisen) kierroksen, joka päättyy paikan pienessä elokuvateatterissa näytettävään esittelyvideoon. Missään ei myöskään näy / tuputeta uskonnollisuutta. Puutarha on enemmänkin esteettisiä kuin uskonnollisia arvoja korostava ja sopii siten kaiken karvaisille tallaajille. Alla olevasta kuvasta näkee pätkän paikasta. Nenäni osoittamassa suunnassa aukeaa merinäköala.
Urheilun harrastaminen on täällä hyvin hoidossa. Kampuksella sijaitsee upea uimala olympiamitat täyttävällä sisäaltaalla ja pienemmällä ulkoaltaalla. Opiskelijoille tämä luksus on ilmaista! Myös edullista kuntosalia löytyy. Yliopistossa voi myös suorittaa kaikenmaailman urheilukursseja tanssista jalkapalloon. Ja käsittääkseni jotakin urheilukursseja pitää myös suorittaa tutkinnon saavuttamiseksi. Tästä voitaisiin Suomen maassa ottaa mallia. Haifassa on myös aika hyvä kiipeilykeskus johon tuli ostettua Martinin kanssa puoliksi 10:n kerran kortti.
Ajattelin myös kokeilla onneani yliopiston korisjoukkueen valinnoissa, vaikka tuskin minulla on sinne asiaa. Onneksi täällä pelataan korista myös puulaakitasolla, joten sitä aion myös vääntää täällä talven mittaan.
Muuta en tällä erää keksi. Jos jaksoit tänne asti lukea, Onnittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti