VIP-arkielämää ja ihmettelyä toisessa maassa

Edellisestä skriivauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että elämä täällä on ollut hieman arkisempaa ja rauhallisempaa kuin ensimmäisen kuherruskuukauden aikana. Arki täällä on silti täysin mukavaa elettävää. Siitä kiitos kuuluu myös onnettarelle, joka erinäisten sattumusten seurauksena johdatti minut asumaan samaan kämppään parin huippukämppiksen kanssa.

Kulttuuriin murtautuminen vaatii aikaa. Israelilaiset ovat usein hyvin ystävällisiä, mutta viime kädessä melko sisäänpäin lämpiävä kansa. Tämä sisäänpäin lämpiävyys on taannut olemassaolon, mutta ehkä maksanut myös jotain. Asumalla täällä (joskin vasta pari kuukautta) on alkanut ymmärtämään paremmin elämää täällä ja syitä miksi asiat ovat niin kuin ovat, toisaalta tämä ymmärrys on myös lisännyt hämmennystä joitakin asioita kohtaan.

Vaikka tässä toistankin itseäni, niin Israel on ihmeellinen maa. Isääni lainatakseni "Israelissa onnistutaan toteuttamaan mahdoton, mutta ei mahdollista." Tämä kuvaus sopii kuin finni teinin otsaan kuvaamaan Israelia. Pari päivää sitten päätimme kerätä asuntoomme kasaantuneet pullot ja viedä kauppaan. Kaupassa piti mennä palvelutiskille ja pyytää henkilöä ottamaan pullot vastaan. Rouva huutaakin tiskin takaa "Rega" eli hetki vain. Tämän hetken päästä hän saapuu epämääräinen paperilappu kädessään ja ohjaa meidät ahtaaseen väliin pienen pöydän ääreen ja alkaa laskemaan pulloja. Yhdessä sitten pällistelemme etikettejä löytääksemme pantin suuruuden kutakin pulloa kohtaan. Lopulta pienen säädön jälkeen laitamme pullot kassojen takana olevaan ostoskärryyn ja suuntaamme rouvalta saamamme paperilapun kanssa kassalle josta saamme käteistä lappua vastaan.

20% Israelin väestöstä on akateemisesti koulutettua, maailman 3. korkein luku. Maa jossa on huipputeknologiaa vaikka muille jakaa, ei osata kierrättää pulloja?! Täällä suurin teknologian kehittäjä on ollut armeija ja siihen liittyvät sovellukset. Jatkuva oman olemassaolon vuoksi taistelu onkin johtanut siihen, että monet päivittäiset käytännön asiat ovat jääneet kehittymättä samalla kun toisaalta ollaan maailman kärkeä aseteollisuudessa, mutta myös muilla tieteenaloilla kuten bioteknologiassa.

Täällä on myös tapana ostaa vesi kaupasta pullotettuna. Kampuksella oli häkki johon käyetyt muovipullot sai vapaaehtoisesti palauttaa uudelleenkäyttöä varten. No eräänä päivänä häkkiä ei näkynytkään. Kaveriltani kuulin, että kuulemma yliopiston piti alkaa maksamaan tästä palvelusta, joten se lopetettiin. Ja nyt palautamme tyytyväisenä muovipullomme sekajätteen joukossa kaatopaikalle. Aivan kuten tapahtuu kaiken muunkin jätteen kohdalla, paitsi paperin. Tosin me (minä ja pari kämppistä) nohevina vaihto-opiskelijoina emme juurikaan juo pullovettä vaan käytämme hanavettä ruoan laittoon ja suodatinkannuvettä juomiseen.

Surullista onkin, että täällä ei ympäristöstä välitetä tarpeeksi. Maa joka tarjoaa upean ja ihmeellisen luonnon ja vaikka mitä, raiskataan välinpitämättömyydellä. Tämä on asia, joka tulee räjähtämään kasvoille lähitulevaisuudessa, mikäli siihen ei puututa hyvin pian. Tämä jo ihan maantieteellisistä syistä, alueen pienuudesta johtuen.

Mielenkiintoista täällä on myös paikallisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Läntinen Eurooppa tuntuu olevan kovassa huudossa täällä. Tavallaan meitä pidetään hienohelmoina ja kermaperseinä samalla kadehtien eurooppalaista kulttuuria. Mennessämme ystäviemme kanssa yökerhoon saamme lähes aina erityiskohtelua vain siksi, että olemme ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Suomessa kröhöm.. jonon perälle vaan jos sinnekään. Vaikka puhunkin sujuvaa hepreaa jotenkin kummasti kielitaitoni rajoittuu englantiin tietyissä tilanteissa. Toissapäivänä menimme yökerhoon tällä Haifassa. Ja kuten monissa muissakin kerhoissa oli tässäkin 2 sisäänkäyntiä, kummallekin sukupuolelle omansa. Miesten sisäänkäynti oli täysin tukossa epämääräisen uroslauman notkuessa aidan toisella puolella kärkkyen sisäänkäyntiä. Jono?? Mikä se on?? Ja tyttöjen sisäänkäynti ammotti tyhjyyttään niin kuin yleensä. No menimme tyhmän näköisenä kysymään lontoon kielellä "että mikä sisäänkäynti tämä on?" (tyttöjen sisäänkäynnissä) ja ei aikaakaan kun alkoi perinteiset "mistä olette" -kysymykset ja olimmekin jo kassalla maksamassa sisäänpääsyä. Sisäänpääsystäkin melkein onnistuimme neuvottelemaan alennusta, kunnes viime kädessä hinta pompsahti takaisin normaaliksi. Elämällä täällä oppii väistämättä luovimaan itsensä paremmille apajille sekä kartuttamaan valkoisten valheiden kirjastoaan. Oiva maa siis supliikkimiehille ja naisille!

Karvaisia sieniä ja muuta mukavaa

Ihmeellinen maa tämä Israel. Pienen pieni pläntti ja nähtävää riittää vaikka millä mitalla. Löytyy erämaata, vesiputousta, pilvenpiirtäjää, biitsiä, pyhää kaupunkia you name it! Onnekseni olen päässyt myös hieman maistelemaan näitä Israelin hienouksia.

Kuollut meri on todella mielenkiintoinen paikka. Keskellä erämaata on jättimäisen järven näköinen tyyni vesiallas, jossa ei elä yhtään mikään. Erikoista paikassa on vielä se, että se on maailman matalin paikka. Noin 400 metriä meren pinnan alapuolella. Lähistöltä löytyy myös vesiputousta ja kuumia lähteitä, jotka tosin jäivät tällä reissulla näkemättä. Uiminen kuolleessa meressä on myös kokemus itsessään. Vesi kelluttaa hyvin tehokkaasti ja tavallinen uiminen onkin vähintään haastavaa jalkojen noustessa pintaan, hauskaa se tosin on. Vesi myös tuntuu erikoiselta, öljyiseltä ja maistuu äärimmäisen suolaiselta. Kädessäni ollut haava kirveni niin maan keleesti veteen mennessä, mutta reissun jälkeen haavan paraneminen oli huomattavasti nopeampaa. Kuollut meri onkin tunnettu terveyttä edistävistä vaikutuksistaan mineraalien ja mutahoitojen yms keinoin. Ja pitihän sinne muta-altaaseen itsekin hypätä. Kaveri pisti tosin paremmaksi ja työnsi päänsä sinne kokonaan!

Pohjois-Israel tarjoaa taas erilaista nähtävää. Golanin kukkuloilta löytyy luonnonpuistoja joissa pääsee patikoimaan ja kyttäilemään maisemia, kanjoneita, vesiputouksia ja sen semmoisia.

Aikataulumme oli tiukka ja varustuksemme turistimainen patikkaretkelle. Mutta käppäilimme lenkkarit mutaisena vesiputoukselle Yehudyan luonnonpuistossa. Vesiputous laski altaaseen jonka vesi oli ruskeaa ja jääkylmää. Varoituskylttien rohkaisemina päätimme pulahtaa veteen. Kivet olivat liukkaita ja paikka todellakin oli kylttien mukainen "omalla vastuulla" tyyppinen. Kaverin näyttäessä mallia uimme vastarannalle ja takaisin, matkaa kertyi huikeat 20-25m!

Jerusalem oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja nähtävää jäi vielä uusintavisiiteillekin. Mutupedian mukaan kaupunki sijaitsee noin 760m korkeudessa ja ilma olikin viileää. Yöllä tuli oikein kylmä, vaikka oli takki päällä! Vanha kaupunki tarjosi mielenkiintoista ilmapiiriä juutalaisten, kristittyjen ja muslimien jakaessa pyhät paikkansa vieri vieressä.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli poliisi-sotilas -parivaljakot. Poliisi pitää järjestystä yllä ja tarpeen vaatiessa rynnäkkökyväärin aseistettu sotilas tarjoaa tulitukea ja suojelusta poliisille. Vain Israelissa? Pelkoa en tuntenut, mutta nämä parivaljakot pistivät miettimään olemassa olollaan. Itkumuurilla tuli myös käytyä ja nähtyä transsin omaisessa tilassa olevat äärijuutalaiset rukoilemassa ja keinumassa muurin edessä. Aidot naurunpyrähdykset koimme kadulla kävellessämme. Näimme jotain mieleenpainuvaa. Joukko mustiinsa pukeutuneita ortodoksijuutalaisia käveli ohi soittaen kännykällä ja tanssien Usherin Yeah -kappaletta (http://www.youtube.com/watch?v=NiXbRBS5Z58). Tilanteessa oli niin suuri kontrasti ääriuskovaisten tanssiessa popmusiikin tahtiin. Uskontojen lisäksi Jerusalem tarjoaa myös yllättävän menevää yöelämää joka vetikin mukanaan aina pikkutunneille asti. Pisteenä i:n päälle saimme taas kokea jotain erikoista. Kävimme syömässä "spagettim" nimisessä ravintolassa pasta-annokset. Kaverin annoksesta löytyi karva. Hetken epäröityään ja kehoituksieni rohkaisemana kaveri päätti mainita asiasta tarjoilijalle. Leukamme kolahtivat lattiaan tarjoilijan vastatessa "you're propably not gonna believe me but here is from the mushroom". Tarjoilijan tuodessa laskua esitimme epäilyksemme asiasta ja tarjoilija lupasi etsiä karvaista herkkusientä, jota ei ihme kyllä löytynyt. Joten Jerusalemissa älkää menkö Spagettim ravintolaan. He eivät sheivaa sieniään!

Ps. Facebookissa lisää kuvia..

Elämää ja viikonloppu Tel Aviv:ssa

Paljon ja vähän on tapahtanut. Aikaa Israelissa on vierähtänyt jo kuukauden päivät ja todellakin tuo kuukausi on sujahtanut sormia napsauttamalla. Aika vähän on tullut kierreltyä Israelissa ja arkipäivät kulunevatkin pääosin kampuksella. Parina viikonloppuna olen ollut sukuloimassa ja tavannut tätiä ja serkkua perheineen sitten viime näkemän, joka taisi olla noin 14 vuotta sitten.

Kaupassa käynti alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja hyllyiltä alkaa löytyä sopivat tarvikkeet. Matkavinkkinä käteistä nostaville reissaajille. Ainakin Supersal-ruokakaupoissa voi kassalta nostaa käteistä luottokortilla, mikä tulee huomattavasti automaattinostoa halvemmaksi. Kulujen ollessa vain alle euron per nosto. Suurin sallittu nostosumma 400Ils (72€). Tämä siis nordean silver master cardilla. Muista pankeista/korteista en mene takuuseen..

Vihdoin sain valittua itselleni 4 joten kuten sopivaa kurssia joita yritän kielivaikeuksien kera suoritella. Hepreaa olen opetellut lukemaan itsekseni hieman. Puskaradion kautta löytyi Rosetta Stone -niminen tietokoneohjelma, joka on suorastaan mainio kielten opiskeluun. Luennoilla olen kirjoitellut ylös insinöörisanastoa, jota olen sitten jälkikäteen koonnut ja suomentanut/englantanut. Sanoja ovat mm. skenaario, kalvo, tuottavuus, laatu, vakautus ynnä lukuisia muita vastaavia joita suppea, mutta sujuva heprean kielen taitoni ei kattanut ennestään.

Kampuksen uimala on suorastaan mainio ja hämmästyksekseni sieltä löytyi jopa 2 erilaista saunaa, höyry ja kuiva. Myöhemmällä vierailulla havaitsin yksityiskohdan: "Harvia" Suomalaista laatuahan sieltä saunasta löytyi! Kuulin myös, että paikalliset yliopiston ulkopuoliset immeiset joutuvat pulittamaan uimalakäynnistä huikeat 100Ils (n.18€)! Paikallisella opiskelijakortilla tuo huvi on ilmaista. Saunasta poistuttaessa on mahdollista käydä vilvoittamassa itseään erikoisessa suihkussa. Kopissa on 1 nappi, jota painamalla muutaman sekunnin viiveellä purskahtaa viileää vettä ylhäältä ja 4:stä kohtaa sivuilta. Tämä on kait paikallinen versio kylmään järveen hyppäämisestä suoraan saunasta.

Asumukseni on tällä hetkellä Haifassa, joten luonnollisesti velvollisuuksiini kuului käydä katsomassa mestareiden liigan ottelu Maccabi Haifa vs. Juventus. Peli tosin pelattiin Tel Avivin lähettyvillä Ramat Gan:ssa, jossa on isompi stadioni. Tunnelma oli melko mukava fanien laulaessa kannustuksiaan. Toinen katsomo lauloi alkuosan ja toinen katsomoista vastasi omalla osallaan lauluun ja lopuksi yleisö taputti itselleen. Paikkalipuilla ei täälläpäin ole kovinkaan suurta merkitystä ja istumaan pääsee jos tulee ajoissa ja tilaa on. Alla hieman kuvaa n.32 000 vetäneen ottelun alkuseremoniasta.

Viime viikonloppu tuli vietettyä Tel Aviv:ssa. Aivan mahtavan hieno kaupunki. Paikanpäällä sai kokea suurkaupungin tuntua pilvepiirtäjien ja ohi kiitävien autojen lomassa. Lähteestä riippuen Tel Aviv kieppuu kaiketi 10-20 maailman kalleimman kaupungin joukossa. Hintataso vaikutti siis melko Helsinkimäiseltä. Keskustassa näkyi kauniita ja hyvin pukeutuvia ihmisiä. Kävelykaduilla elävää musiikkia ja esityksiä. Kokonaisuudessa ilmapiiri erittäin rento ja miellyttävä. Alla oleva kuva otettu rautatieasella sillalta. Myös yöelämää tuli maisteltua ja maksettua. Tapasin mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joita toivottavasti tapaan vielä tulevaisuudessa. Tulipa koettua myös erittäin tiivistunnelmainen Israelilainen yökerhoon jonotus epämääräisessä kasassa kuin festareilla eturivissä konsanaan. Sisäänpääsy oli 60Ils (noin 11€). Muovimukista tarjoiltu vodka+energiajuoma maksoi vaivaiset 43Ils (n. 7,80€). Tunnelma oli kyllä hintansa väärti (kyllä ne Israelilaiset discon osaa rakentaa. Tämä kaikille joille Mr. Zohan on tuttu). Myös äänentoisto oli minulle ennenkuulemattoman hifi yökerhoksi. Ilta venähti sen verta pitkälle, että nukkumaan tuli mentyä auringon herättyä.

Ihmisvilinää Tel Avivin rautatieasemalla. Kuvassa näkyy tiski, josta saa aivan ensiluokkaisen mainiota jäätelöä. Hyvää oli.

Tel Avivin tori on myös kokemisen arvoinen. Edelliseen torikokemukseen verrattuna tämä vie kyllä voiton. Ihmisiä oli paikan päällä ihan pipona, vaikka olimme lähellä sulkemisaikaa. Kauppiaat huutelivat hintoja kovaan ääneen. Pöydät notkuivat tuoreita hedelmiä, vihanneksia, mausteita, halvaa, sälää, krääsää, vaatteita you name it. Nälkää helpottamaan nappasimme Seban kanssa falafelpitat 10Ils:llä (alle 2€).

Torin jälkeen käppäilimme rannan päästä päähän. Kalenterin näyttäessä marraskuuta sattui kohdalle kuitenkin lämmin päivä, noin 30C tai hieman päälle. Rannalla oli siis ihmisiä nauttimassa elämästä ja pelailemassa erilaisia pelejä sekä kuntoilemassa.

Paparazzi salakuvasi ohikulkevia ihmisiä rantapromenadilla.

Kun sää on hyvä ja ympäristö miellyttävä sekä seura ensiluokkaista, pistää se hieman hymyilyttämään.

Tässä oli hieman runsaskuvaisempi ja hintatietoisempi päivitys. Elämä täällä on siis varsin mukavaa, vaikka päivittäin vastaankin kysymyksiin "mistä olet" "kuinka olet oppinut hepreaa" "onko suomessa kylmä" "mitä opiskelet" "kauan olet täällä". Näihin kysymyksiin olen siis vastannut valehtelmatta kymmeniä ellei yli 100 kertaa. Toisaalta onhan se mukavaa kun ihmisiä kiinnostaa ihmiset. Tänään kuulemani kysymys vei kyllä voiton voiton edellisistä. "Eikös Suomessa ollut noin 20 vuotta sitten ympärivuorokautinen jääpeite?" Joten varokaa niitä jääkarhuja siellä Suomessa!

Pari sanaa paikallisesta kulttuurista ja elämäntavoista

Jos haluaa päästä helpolla, ei Israel ole oikea paikka asumiseen tai oleiluun. Jos haluaa haastetta ja sisältöä elämään niin Israel on oikea paikka. Israel on maa jonka väestö on kasvanut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana noin kahdesta miljoonasta 7,4 miljoonaan asukkaaseen. Kasvunopeus on siis ollut aivan käsittämätön. On suorastaan ihme kuinka kehittynyt maa Israel on huomioon ottaen em. faktan. Kasvuvauhdilla on ollut myös epäsuotuisat vaikutuksensa. Kaikki kehitys ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Israelin huipputeknologia on maailman kärkeä (omat satelliitit, ydiase jne..), mutta esimerkiksi kierrätys ja ympäristön suojelu elämäntavoissa on esimerkiksi Suomea n.20 vuotta jäljessä (tämä siis oma empiirisiin havaintoihin perustuva arvioni). Roskien lajittelu on täällä tuntematon käsite. Muoviroskaa täällä eläessä syntyy väkisin ja paljon. Kaikki pakataan muoviin ja muovipusseihin ja lopulta roskiin.

Isoveli-pikkuveli -suhde yhdysvaltojen kanssa näkyy täällä myös selkeästi. Maa on rakennettu autoja varten. 50 000:n asukkaan kaupungista löytyy useampiakaistaisia suuria teitä ja autot pörräävät joka puolella. Pyörätiet ovat jääneet toistaiseksi minulta näkemättä, vaikka muutamia polkupyöriä siellä täällä näkyykin.

Ihmiset täällä ovat lämpimiä ja auttavaisia, paitsi silloin kuin auttaminen kuuluu heidän työhönsä. Tämä siis kärjistäen. Esimerkiksi kun pyydän apua ohikulkijalta tai koulukaverilta, on suhtautuminen erittäin ystävällistä ja auttavaista lähes poikkeuksetta. Asiakaspalvelutilanteessa taas saa usein tottua nyrpeään naamaan ja käden heilautukseen "ei kiinnosta". Tämä ei tosin ole sääntö ja olen saanut esim. busseissa ja toimistoissa myös erittäin hyvää palvelua. Delegointi on myös hyvin tyypillistä täällä. Kukaan ei oikein tahdo ottaa vastuuta ja usein saakin juosta toimistosta toimistoon. Elämä täällä opettaa ja pakottaa tietynlaiseen luovimiseen. Jos haluaa saada asioita hoidettua täällä on pakko turvautua valkoisiin valheiin ja harmaaseen alueeseen. Esimerkiksi jos tiedät, että pitää hoitaa jokin asia tietyssä paikassa voit varautua etukäteen ja sanoa puhuneesi jo jonkun kanssa asiasta, vaikka et olisikaan.

Konkreettinen esimerkki asioiden hoitamisesta: Yritin selvittää saako heprean alkeiskurssin jatkokurssista opintopisteitä. Menin rakennukseen, jossa henkilökunta sijaitsee. Yllättäen vastuussa oleva henkilö on ulkomailla ja juteltuani toisen opettajan kanssa saan neuvon mennä toimistoon. Jonotan 20min toimistoon josta saan vastauksen "en tiedä" sekä vastuuhenkilön sähköpostiosoitteen. Lähetän sähköpostia vastuuhenkilölle. Ei vastausta heti -> lähetän saman postin seuraavana päivänä uudestaan ja saan vastauksen, että hän ohjasi postin toiselle henkilölle joka vastaa vaihto-opiskelijoiden asioista. Tiedän tämän henkilön entuudestaan ja hän ei lue sähköpostejaan saatikka vastaa niihin. Näinkin yksinkertaisen asian selvittäminen voi siis viedä päiviä tai jopa viikkoja sekä vaatia paljon turhaa työtä. Toinen esimerkki. Kahden viikon taistelun jälkeen olen löytänyt 3 itselleni sopivaa kurssia joille haluan rekisteröityä. Soitan vaihto-opiskelijoista vastaavalle (vov) hlölle ja hän sanoo, että tarvitsen vahvistuksen "academic advisor":ltani sekä ehdottaa minua hakemaan jonkin lomakkeen, jolla asian voi hoitaa. Tiedän tämän olevan hidasta ja hankalaa joten soitan academic advisorille ja pyydän lähettämään vahvituksen sähköpostilla vov:lle ja asia hoituukin näppärästi. Tämän jälkeen soitan takaisin vov:lle ja kysyn saiko hän vahvistuksen. Kyllä. No, tänään huomaan, että minut on rekisteröity kursseille, mutta väärille kursseille!!! Nimenomaan sanoin vov:lle, että olen muuttanu kurssejani ja olen lähettänyt hänelle listan uusista kursseista. Ja yllättäen tällä hetkellä vov ei vastaa puhelimeen :)

Tämmöistä on byrokratia Israelissa. Tiesin tämän entuudestaan, mutta jälleen on täysin eri asia tietää jotain kuin kokea se. Mutta aurinko paistaa täällä ja ruoka on hyvää. Elämä on hankalaa, mutta antoisaa ja mielenkiintoista!

Alkusäätöä ja orientoitumista

Ilokseni olen saanut kuulla, että joku on jopa lukenut tätä blogia. Siispä kirjoitan hieman lisää. Muistini on sen verran kehno, että en oikeastaan muista mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mitä on tapahtunut, joten raapustelen jotain katkelmia. Alkuhan on varmaan aina vaikeaa ja niin oli minullakin. Tosin uskon, että vaikeampaakin olisi voinut olla, tunsin paikallista kulttuuria hieman etukäteen. Luonnollisesti on eri asia tietää kuin kokea.

Ikävintä ensimmäisinä päivinä oli yksinäisyys. Eikä siinä vielä kaikki! Piti kyyhöttää ensimmäinen viikonloppu lähes yksin ilman nettiä!! Aijai.. Täälläpäin kun sapatti tulee, lähes kaikki paikat on kiinni ja bussit ei kulje. Haifa (jossa siis olen) taitaa olla ainoa kaupunki jossa bussit kulkevat joten kuten myös sapattina. Joten olin täällä loukussani ilman tekemistä ja tietoa missä on mitäkin. Vähän kurjalta tuntui, muistuttelin vain itselleni, että kyllähän se tästä vielä iloksi muuttuu. Ja niinhän tässä on alkanut tapahtua.

Uudessa maassa kaikki on uutta. Kaupassa käynti vaatii oman opettelunsa. Ostosten tekoa vaikeuttaa se, että en vielä osaa lukea hepreaa joten purkin sisällön saa selville vain arvaamalla tai kysymällä. Mutta pikkuhiljaa alkavat pitaleivät ja hummukset löytyä kaupan hyllyltä ja voin kertoa että hyvää on! Samoin tuoreet vihannekset ovat täällä myös herkullisia.

Kävin pyörimässä Hadar:ssa torilla. Sieltä löytyy ihan kaikkea: räätäliä, vihanneksia, lihaa, hedelmiä, vaatteita, kippoja ja kulhoja you name it. Hinnat ovat hyvin edulliset, tosin laatu kulkee hinnan kanssa käsi kädessä, mutta vaihto-opiskelijalle tarjonta on juuri sopivaa. Ostinpa lakanasetin 12eurolla, joka on "täyttä puuvillaa". Nojaa taitaapa olla synteettistä sitten kuitenkin, mutta enköhän pärjää. Nahkainen pieni rahapussukka irtosi 4 ILS:llä (alle euron). Ostin vielä hedelmiä, mausteita, siemeniä ja ruokatarvikkeita. Olisipa pitäny ottaa kuva notkuvista vihanneskojuista, mutta otin vain seuraavan kuvan. Torialue on todella laaja. 3 pitkää samansuuntaista katua kojuineen ja putiikkeineen. Kuvasta näkee vain ripauksen...

Myös uusia kavereita on alkanut löytyä. Kuten yksi uusista kavereistani asian ilmaisi. Sosiaalinen verkosto noudattaa lumivyöry-efektiä. Tiistaina täällä järjestetään tapaaminen vaihto-oppilaiden kesken, joten siellä varmasti löytyy vielä lisää uusia tuttavuuksia. Yleisesti ottaen Israelilaiset ovat hyvin avoimia ja välittömiä. Ihmisiin tutustuminen on täällä helpompaa kuin suomessa, tosin näin se taitaa olla lähes joka puolella maailmaa.

Haifa on rantakaupunki ja vaikka talvi tekee tuloaan on ensi viikoksi lupailtu rapsakkaa 34 tselssiusta plusmiinus pari astetta. Alin lämpötila pyörii siinä mukavasti parin kympin tienoilla.

Rantakaupunki tarkoittaa luonnollisesti sitä, että biitsi löytyy. Valitettavasti meni useampi päivä ennenkuin pääsin nauttimaan hiekkarannasta, mutta parempi viikon päästä kuin ei milloinkaan. Huom. Ilmeestäni huolimatta kädessäni oleva falafel-pita oli todella maukas!

Näkemisen arvoinen paikka Haifassa on ehdottomasti Bahai Garden. Mielettömän upea puutarha merinäköalalla ei jätä kylmäksi. Paikan rakentaminen on maksanut vaatimattomat 250 miljuunaa USD. Ja kaikki raha tulee lahjoituksina. Paikalla työskentelee muistaakseni 100 puutarhuria ja sen kyllä huomaa. Paikan päällä saa myös ilmaisen opastetun (heprean kielisen) kierroksen, joka päättyy paikan pienessä elokuvateatterissa näytettävään esittelyvideoon. Missään ei myöskään näy / tuputeta uskonnollisuutta. Puutarha on enemmänkin esteettisiä kuin uskonnollisia arvoja korostava ja sopii siten kaiken karvaisille tallaajille. Alla olevasta kuvasta näkee pätkän paikasta. Nenäni osoittamassa suunnassa aukeaa merinäköala.

Urheilun harrastaminen on täällä hyvin hoidossa. Kampuksella sijaitsee upea uimala olympiamitat täyttävällä sisäaltaalla ja pienemmällä ulkoaltaalla. Opiskelijoille tämä luksus on ilmaista! Myös edullista kuntosalia löytyy. Yliopistossa voi myös suorittaa kaikenmaailman urheilukursseja tanssista jalkapalloon. Ja käsittääkseni jotakin urheilukursseja pitää myös suorittaa tutkinnon saavuttamiseksi. Tästä voitaisiin Suomen maassa ottaa mallia. Haifassa on myös aika hyvä kiipeilykeskus johon tuli ostettua Martinin kanssa puoliksi 10:n kerran kortti.

Ajattelin myös kokeilla onneani yliopiston korisjoukkueen valinnoissa, vaikka tuskin minulla on sinne asiaa. Onneksi täällä pelataan korista myös puulaakitasolla, joten sitä aion myös vääntää täällä talven mittaan.

Muuta en tällä erää keksi. Jos jaksoit tänne asti lukea, Onnittelen!

Näin kaikki alkoi

7-8.10.2009

Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöselvityksen vaaka näyttää yllättäen 1,5kg ylipainoa. Siinä sitten sullon matkustamoon menevään ylipakattuun laukkuun 1,5kg lisää välttääkseni sakot. Matkustamoon saa viedä sen 8kg, mutta sitä ei koskaan punnita joten vien tyytyväisenä noin 13kg.

Saavuin noin klo 2:40 paikallista aikaa Ben Gurionin lentokentälle Tel Aviviin. Matka oli melko väsyttävä. Kone lähti Helsinki-Vantaan kentältä 20:45 Riikaan, jossa olin noin tunnin päästä. Riikassa odotin pari tuntia Tel Aviviin lähtöä. Lento Riikasta Tel Aviviin kesti noin neljä tutnia. Nukkuminen jäi käytännössä väliin viime yönä, vaikka olin varautunut korvatulpin ja silmälapuin. Huom. mikäli lennät Air Balticilla kannattaa varautua siihen, että kaikki tarjoilu on maksullista myös reittilennoilla. Tästä harmistuneena vieressäni istuva venäläinen? mies hakee mukilla vessasta vettä.

Matkalaukut tulivat ehjänä perille ja rahan vaihtokin onnistui, tosin vaihdoin turhaan kaikki euroni lentokentällä huonolla kurssilla.. Väsyneenä suunnistin ulos lentokentältä Amal –yhtiön taxiin. Taxi on minibussi joka vie useamman henkilön kerralla samaan suuntaan. Matka Tel Avivista Haifaan yliopistolle kesti reilut pari tuntia ja maksoi 68ILS, noin 12-13€. Saamistani ohjeista poiketen kuski ei suostunut odottamaan pääportilla jotta saan avaimen kirjekuoressa ja viemään minua perille, joten jäin portille. Kuski jopa hermostui minulle ja kutsui minua röyhkeäksi. Paikallista kulttuuria hieman tuntien vastailin napakasti, mutta kohteliaasti takaisin enkä ollut moksiskaan. Portilla oli ystävällistä väkeä ja tarjosivat kahvitkin. Lopulta vartija vei minut autolla matkalaukkuineni asunnolleni. Suomalaiseen laatutasoon tottuneena asuntoa voisi kutsua melkoiseksi lääväksi. Seinät ovat kellastuneet liasta ja tahroista ja keittiökin on melko kammottava. Toisaalta kaikkeen tottuu eikä likaisuus minua kamalasti häiritse. Tosin asuntoja remontoidaan koko ajan ja oletettavasti myös nämä asunnot kokevat kasvojen kohotuksen pian. Ehkäpä jos pitäisi asua pitempään tällaisessa asunnossa, joutuisi asenneruuvia vääntämään vielä avarakatseisempaan suuntaan. Laatu vastaa aikalailla Bangkokin halvimpia hostelleja.

Asunnolla kävin virkistävässä suihkussa ja nukuin muutaman tunnin. Tässä vaiheessa tuntui niin oikealta ratkaisulta ottaa oma tyyny mukaan. Unien jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Kansainvälisten asioiden toimistoa, joka löytyi lopulta muutamien kyselyjen ja helteessä hikoiltujen askelten jälkeen. KV-toimistossa palvelu oli erittäin ystävällistä ja auttavaa. Ystävällinen virkailija haki minulle heti lasillisen kylmää vettä, mikä helpotti olo kummasti. Toimistossa sain selviteltyä paperiasiat ja tilisiirtokin oli tullut perille ja kaikki oli ok. Tämän jälkeen tapasin Danielin, joka opasti minulle alueen paikkoja kartasta näyttämällä. Lisäksi kävin allekirjoittamassa jonkin asuntoon liittyvän lappusen.

Kellon lähestyttyä yhtä iltapäivällä alkoi nälkä tuntua näössä. En ollut syönyt käytännössä mitään, joten suunnistin Mandarin nimiseen ruokapaikkaan syömään pasta-annoksen noin kuudella eurolla. Ei ollut häävi mutta nälkää helpotti ja olo parani.

Tämän jälkeen lähdin Bussilla etsimään Selcom:n toimipistettä jossa voisin ladata rahaa prepaid kännykkäliittymään. Kyselyjen ja harhailujen jälkeen päädyin isoon ostoskeskukseen, Grand Canyoniin. Sieltä löytyi toimipiste ja lataus onnistui. Pyörin vielä kaupoissa ja ostin supermarketista vähän ruokaa ja saippuaa sekä kävin syömässä dönerikeput. Paluumatkalla jäin liian myöhään bussista ja taas tuli ylimääräinen hikinen suunnistusharjoituskilometri käveltyä.